Tallilla, jossa käyn, oli vuoden 2008 loppupuolella tullut myyntiin russ-poni. Se oli ollut reilun vuoden töissä Anninan ratsastus- ja ajotallilla. Halusin tietysti kovasti ”pelastaa” ponin, varsinkin kun kuulin että se myytäisiin luultavasti Karkkilaan. Olin jo kauan halunnut omaa ponia, mutta nyt toive kaksinkertaistui. Lopulta vahnempien päät kääntyivät vähäsen; sain ponin vuokralle marraskuussa! Kun sitten jouluaattona vanhemmat minulle kertoivat, että saisin ponin ihan omaksi, riemu oli rajaton!
Vally on säkäkorkeudeltaan 122cm russ-tamma. Syntynyt vuonna 2000, väriltään kulomusta. Alkuajat tämän jääräpäisen neitosen kanssa eivät olleet helppoja! Hoito kyllä sujui vaikka irti olisi ponin päästänyt, siitä ei kenkä puristanut. Mutta ratsastus! Vally oli ratsastuksenopettajan sanoja lainatakseni ”yhden ihmisen poni”. Vallyn ansiosta olisin vuonna 2009 voinut kirjoittaa romaanin ratsastuskentän hiekan mausta. Tamma oli erittäin omapäinen, joten taistelimme siis ainakin puolitoista vuotta. Välillä ratsastaja voitti taistelun, mutta vähintään yhtä useasti hän makasi maassa ponin seisoessa vieressä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan! Kisoissakin käytiin, vaikka menestystä harvemmin tuli. Yleensä kotiin lähtiessä oli masentunut tunnelma, kun poni jälleen kerran oli saanut tahtonsa läpi. Monta kertaa iltaisin mietittiin ponin myyntiä, kun sen ratsastaminen välillä oli mitä oli. Mutta Vallypa oli jo valloittanut paikan sydämmessäni! Vastoinkäymisistä huolimatta tamma oli mielestäni maailman ihanin.
Maaliskuussa 2009 Vally sairastui jostain systä ähkyyn. Viikon se makoili Viikin sairaalassa, kunnes tamman olon parantuessa veimme sen takaisin kotitallille, eikä sen jälkeen ähkyoireita onneksi ole ollut. Kesällä se sitten taas toimi, ja pääsin maistamaan ”oikeaa ratsastusta”. Saimme Vallyn kanssa myös Perusmerkin suoritettua, vaikkei tamma mikään varsinainen kouluponi olekaan! Talven tullessa Vally alkoi kuitenkin taas takkuilla, ja taistelut jatkuivat. 2010 kesän taas tullessa Vally alkoi toimimaan... Mikä lieneekään aiheuttanut tämän kummallisen käyttäytymisen, se ei ole toistunut enää. Olemme harjoitelleet ponin kanssa ahkerasti kaikenlaista hauskaa, ja kisoissa on käyty. Estekisoissa olemme sijoittuneet parhaimmillaan ensimmäiseksi, koulukisoissa paras sija on tainnut olla kahdeksas.
Estehypyistä olemmekin sitten yhdessä innostuneet! Vallyn hyppytyyli on mielestäni joskus hieman liioiteltu, mutta ikinä en vaihtaisi sitä mihinkään toiseen! Aluksi oli hankalaa ehtiä hyppyihin mukaan, ja alas lensin tyylikkäästi kunnioitettavan monia kertoja. Myöhemmin onneksi aloin tottumaan ponini jättiloikkiin. Kisoissa olemme hypänneet 60-70cm, vaihtelevalla menestyksellä, ja yksittäisesti 75cm. Kesällä 2010 suoritin myös C-merkin Vallyn kanssa! Vuoden 2011 alusta lähtien eräs valmentaja on käynyt tallilla opettamassa poniagilitya. Tästäkin innostuimme Vallyn kanssa heti, ja loppuun asti sitä on käyty mukana. Erilaiset tehokkaat keinot on kokeiltu käytännössä varsin monesti, Vallylla kun sattuu olemaan trailerikammo. Talvella saimme myös ratsastuksenopettajan ja Vallyn tarhakaverin kanssa kokeilla hiihtoratsastusponin virkaa! Se paljastuikin yllättävän hauskaksi. Vaikka eipä kovin moni tämän ”pukkiponin” perään uskaltautunut... Mutta ainakin saimme laukata sydämemme kyllyydestä kaverin perässä. Nyt onkin sitten paitsi treenattu kisoja ja match show´ta varten, myös otettu rennosti. ”Unelmaponini” toimii nykyisin jopa tuntiratsastajilla, ja Vally onkin aina välillä päässyt kokeilemaan myös tuntiponin hommia! Kisoissakin on nyt uskaltauduttu käydä enemmän, ja 2011 ensimmäisen kerran myös Russimestaruuteen osallistuttiin! Ensimmäinen osakilpailu oli jännittävä, kun ensimmäisen kerran kävin Vallyn kanssa siellä päin. No, ihan ei saatu ohjelmaa hyväksytysti läpi (48,18%) mutta erikoispalkinto päivän topakimmasta ratsastuksesta tuli!
Tästä tammasta en kuitenkaan ikinä luovu, kävi miten kävi, se ei lähde! Vally on taistellut itselleen suuren paikan sydämestäni vain olemalla se ilkikurinen, mahtava poni :)
~ Nathalia & Vally
